7.6.2013

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 21.2.2011

Käräjäoikeus tuomitsi A:n taposta ja huumausainerikoksista 9 vuodeksi vankeuteen.

Puolustajan palkkion osalta käräjäoikeus totesi, että A:n puolustajaksi oli määrätty X, jonka asianajotoimisto sijaitsi Turussa. Perustetta X:n matka-ajan ja -kulujen korvaamiseen ei ollut selvitetty olleen 27.10.2010 Porissa käydyn neuvottelun osalta, koska A:n ei ollut väitettykään tuolloin olleen Porin poliisivankilassa säilytettävänä. Muilta osin käräjäoikeus hyväksyi X:n esittämät toimenpiteet ja ajankäytön.

Käräjäoikeus määräsi valtion varoista maksettavaksi X:lle palkkiona 7 000 euroa ja kulujen korvauksena 919,30 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Liisa-Maija Mikkonen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.10.2011

A ja X valittivat hovioikeuteen. X katsoi, ettei hänen osaltaan ollut tarvetta jatkokäsittelyluvalle, koska hänen muutosvaatimuksensa koski A:n asiaan liittyviä oikeudenkäyntikuluja, eikä A tarvinnut lupaa. X vaati, että hänelle valtion varoista A:n puolustamisesta maksettava palkkio korotetaan vaaditun mukaiseksi 7 400 euroksi ja kulujen korvaus 1 049,80 euroksi, molemmat määrät arvonlisäveroineen.

Hovioikeus totesi, että X tarvitsi tässä asiassa jatkokäsittelyluvan, koska muutosvaatimus koski valtion varoista maksettavia kuluja. Tutkittuaan jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset hovioikeus katsoi, että luvan myöntämiseen ei ollut aihetta. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi siten pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Osmo Hänninen, Pirjo Latvala ja Petteri Korhonen. Esittelijä Sami Lehtimäki.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asianajaja X ja hänen päämiehensä, jonka käräjäoikeus oli tuominnut taposta ja eräistä muista rikoksista yhteiseen yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen, ovat molemmat valittaneet käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen, päämies pääasiassa ja X hänelle puolustajan tehtävistä valtion varoista maksettaviksi tuomituista palkkiosta ja kulujen korvauksesta. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko X tarvinnut jatkokäsittelyluvan, kun hänen päämiehensä ei ole lupaa tarvinnut ja, mikäli näin katsotaan, olisiko hänelle tullut myöntää lupa.

X:n valitus hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu

2. X on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle puolustajan tehtävistä maksettava palkkio korotetaan käräjäoikeudessa vaaditun mukaiseksi 7 400 euroksi ja kulujen korvaus 1 049,80 euroksi, molemmat määrät arvonlisäveroineen. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:ään viitaten X on esittänyt, että jatkokäsittelylupaa ei tarvittu, koska muutosvaatimus koski pääasiaan liittyviä oikeudenkäyntikuluja.

3. Hovioikeus on päätöksessään todennut, että X tarvitsi tässä asiassa jatkokäsittelyluvan, koska muutosvaatimus koski valtion varoista maksettavia kuluja. Tutkittuaan edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle hovioikeus on katsonut, etteivät ne täyttyneet. Jatkokäsittelylupaa ei ole myönnetty.

Korkeimman oikeuden kannanotto jatkokäsittelyluvan tarpeen osalta

4. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukaan jos muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja, valtion varoista maksettavia kuluja tai maksettavaksi tuomittua uhkasakkoa, asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa. Lain esitöissä (HE 105/2009 vp s. 31 ja 59) on todettu, että jatkokäsittelylupa myönnettäisiin asianosaiskohtaisesti. Muutosvaatimus voi myös koskea vain valtion varoista maksettavia oikeudenkäyntikuluja. Säännöksen mukaan asianosainen tarvitsisi aina jatkokäsittelyluvan hakiessaan muutosta yksin edellä sanottuja sivuvaatimuksia koskeviin ratkaisuihin. Tällöin pääasiassa annetulla ratkaisulla ei olisi merkitystä jatkokäsittelyluvan tarpeellisuutta arvioitaessa. Esitöissä esitetään edelleen, että oikeudenkäyntikuluilla tarkoitettaisiin kaikkia niitä rahallisia menoja, joita asianomaiselle oikeudenkäynnistä aiheutuu. Kysymys voi siten olla esimerkiksi asianajopalkkioista, todistelusta aiheutuvista kustannuksista ja asianosaisen omista kuluista. Lupaa edellytettäisiin myös silloin, kun muutosvaatimus liittyy valtion varoista maksettaviin vastaaviin kuluihin.

5. Korkein oikeus toteaa, että valtion varoista rikosasian vastaajan avustajalle tai puolustajalle maksettavien palkkioiden osalta on kyse vain siitä valtion maksuvelvollisuudesta, joka johtuu avustajan tai puolustajan tehtävien hoitamisesta. Muutosvaatimusten yhteys pääasiassa annettuun ratkaisuun on vähäinen tai, kuten tässä tapauksessa, puuttuu kokonaan. Avustaja tai puolustaja hakee muutosta omassa intressissään.

6. Korkein oikeus katsoo, että säännös jo sanamuotonsa mukaan edellyttää sitä, että valtion varoista maksettavien asianajopalkkioiden ja -kulujen osalta tarvitaan jatkokäsittelylupa. Säännöksen yksiselitteisyyttä tukee se, mitä esitöissä on lausuttu. Hovioikeus on siten voinut perustellusti päätyä siihen, että X on tarvinnut asiassa jatkokäsittelyluvan.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset

7. Arvioidessaan jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä Korkein oikeus toteaa asiakirjoista ilmenevän seuraavaa. Käräjäoikeus on hylännyt Turussa asianajotoimintaa harjoittavan X:n vaatimukset 27.10.2010 Porissa käydyn neuvottelun osalta sillä perusteella, että hänen päämiehensä ei ollut väitettykään tuolloin olleen Porin poliisivankilassa säilytettävänä. Samassa yhteydessä käräjäoikeus on todennut X:n päämiehen asian esitutkintavaiheessa ja asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa olleen välillä sijoitettuna Turun vankilaan joko tutkinta- tai vankeusvankina. Valituksessaan hovioikeuteen X on esittänyt, että käräjäoikeuden ratkaisu palkkion ja matkakustannusten osalta oli virheellinen koska se, siltä osin kuin hänen vaatimuksensa oli hylätty, perustui vääriin tosiseikkoihin. Hänen päämiehensä oli vapautunut vankilasta 9.10.2010 ja asui kysymyksessä olevan neuvottelun ajankohtana Porissa, missä myös käytiin X:n vakavassa henkirikosasiassa välttämättömäksi katsoma neuvottelu syytteeseen vastaamisesta ja todistelusta.

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä muun muassa jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta.

9. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomion ja valituksen perusteella ole selvää, että käräjäoikeuden arviointi X:n oikeudesta saada palkkiota matka-ajan ja korvausta matkakulujen osalta 27.10.2010 Porissa käydyn neuvottelun osalta olisi ollut oikea. Käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta on siten tältä osin aihetta epäillä.

10. Edellä lausutun nojalla asiassa on perusteet myöntää oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla jatkokäsittelylupa.

Asian jatkokäsittely

11. Tämän jälkeen asiassa on kysymys vielä siitä, onko X:n valituksen käsittelyä jatkettava hovioikeudessa vai voiko Korkein oikeus ottaa sen välittömästi ratkaistavakseen.

12. Silloin kun Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden ratkaisun, jossa hovioikeus ei ole myöntänyt valittajalle jatkokäsittelylupaa, on pääsääntöisesti asian käsittelyä jatkettava hovioikeudessa, koska hovioikeus ei ole antanut asiaratkaisua valittajan esittämiin vaatimuksiin. Tässä tapauksessa kysymys on kuitenkin vain siitä, onko X:lle maksettava valtion varoista palkkio ja korvaus kuluista päämiehen kanssa Porissa käydyn neuvottelun osalta. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa katsonut, että X:lle olisi tullut maksaa hänen vaatimansa palkkio ja kulujen korvaus. Valituksen ratkaisemiseksi tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto on Korkeimmassa oikeudessa käsillä. Tällaisessa tilanteessa oikeudenkäynnin joutuisuuteen ja taloudellisuuteen liittyvät syyt puoltavat niin vahvasti asian ratkaisemista välittömästi Korkeimmassa oikeudessa, että oikeusastejärjestyksestä voidaan perustellusti poiketa. Tämän vuoksi Korkein oikeus ottaa X:n valituksen välittömästi ratkaistavakseen.

13. Korkein oikeus katsoo, että X:n selvittämin tavoin hän on käynyt puheena olevan käräjäoikeuden sinänsä tarpeelliseksi katsoman neuvottelun Porissa. Sen vuoksi hänellä on oikeus saada neuvottelun johdosta vaatimuksensa mukainen palkkio myös matka-ajalta 400 euroa ja korvauksena siitä aiheutuneista matkakuluista 130,50 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Jatkokäsittelylupa myönnetään.

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan niin, että X:lle maksetaan A:n puolustamisesta käräjäoikeuden maksamien määrien lisäksi palkkiona 400 euroa ja korvaukseksi matkakuluista 130,50 euroa sekä arvonlisäveron määrä 122,02 euroa, mitkä määrät A:n taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen jäävät valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Sari Ruokojärvi.